nimi: Hotchocolate "Hypno"
ikä: 24.01.09 / ~ 1v
skp: uros
rotu: bordercollie
väri: punavalkoinen/red bi
rek.no.: ER16566/09
kasvattaja: S. Holopainen
lajit: toko, peko, jälki, viesti, agility, verijälki
silmät: pentuna OK
lonkat: kuvataan
kyynärät: kuvataan
polvet: kuvataan
Anadune : KoiraNET : Lähisukutaulu : Tulokset
Minulta on monet kysyneet Hypnon nimestä. Myönnettäköön, ettei se taida kovin yleinen olla, en itse asiassa ole koskaan törmännyt tähän nimeen koiralla tai millään muulla eläimellä, en Suomessa enkä ulkomailla. Nimi ei kuitenkaan ole tarkoituksella erikoishakuinen (tosin myönnän sen, etten halunnut mitään perinteistä nimeä). Ensialkuun Hypnolle piti tulla eräs toinen nimi, mutta Holopainen oli sitä mieltä, ettei sitä nimeä kannata antaa, ettei ihmisille tule vääristyneitä mielikuvia.
Olin ennen varsinaista nimen päätöstä miettinyt muita nimiä. Kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia selaillessani unenjumala Hypnos sattui silmään. Kirjoitusasu oli miellyttävä ja nimi kuulosti muutenkin todella kivalta, vain se s piti tiputtaa sieltä pois. Nimi ei siis ole pokémonilta otettu :D
Ei se ihan unenjumala ole, mutta ainakin sen katse on tarpeeksi hypnoottinen, jotta se voi kyseistä nimeä kantaa.
Hypno on kutakuinkin vuoden suunnittelun tulos, paitsi jos otetaan mukaan ne "mä-haluun-koiran" haahuilut, niin siinä tapauksessa noin neljän vuoden.
Rakastuin muutama vuosi sitten kaverini mustavalkoiseen bordercolliehen, lähinnä sen luonteeseen. Olihan koira myös kivan näköinenkin kaikin puolin ja kuvasti alkukantaista ja kaikki-tarpeellinen-ei-enempää -olemusta. Ennen tätä koiraa bordercollie oli minulle rotu muiden joukoissa, enkä uskonut koskaan sellaista itselleni hankkivan. Tässä sitä nyt ollaan, bc-palleron omistaja.
Pentua etsiessäni otin yhteyttä neljään eri kasvattajaan ja yhteen yksityiseen. Täältä yksityiseltä sitten nuori herra lopulta tulikin. Vanhemmat vastasivat käsitystäni ihanne-bordercolliesta kaikin puolin, yhdistelmän itsessään ollessaan myös täydellinen. Vielä kun uroksia ei oltu edes kyselty, oli pentue ihan nappi.
Kun pennut tulivat kolme viikkoa, kävin katsomassa kakaroita noin kerran viikossa ja vasta pentutestin jälkeen kun kakarat olivat seitsemän viikkoisia, sain tietää mikä kolmesta pojasta olisi minun. Ainut kaksivärinen punavalkoinen poika, lempipenskani viiden hännän katraasta - Hypno.
Oli täysi sattuma että minulle tuli punainen bordercollie. Vanhempia ei siis valittu värin perusteella.
Hypno on tosi jees. Se on utelias, keskittymiskykyinen ja suhteellisen hyvähermoinen. Kun leikki loppuu se myös loppuu, kun rauhoitutaan niin silloin myös rauhoitutaan, tosinaan kyllä vähän protestoiden. Toistoja jaksaisi tehdä useamman kymmentä jos tarpeen tulee ja tarjoaa harjoiteltua toimintoa reippaasti ja nopeasti. Se myös oppii ällistyttävän nopeasti, kunhan vain sille osaa opettaa asian oikein. Temppu myös pysyy sen mielessä jahka se on sisäistetty kunnolla, mutta varsinkin näin teini-iällä tuo muisti tuppaa pätkimään sen mukaan, onko se temppu tosi kiva vai ei. Hypno on koira, jonka kanssa ei saa hioa liikaa jotain asiaa, joka ei ole sen mielestä mielettömän kiva, vaan se kyllästyy ja alkaa hutiloimaan. Mutta toisaalta sen kanssa saa puolessa viikossa pikkutreeni per ilta saman tuloksen kun jonkin toisen koiran kanssa kaksi viikkoa hiomalla joka päivä pari kertaa.
Räksyttäviä koiria Hypno hieman aristaa, mutta ei se niitä kuitenkaan hysteerisesti pelkää. Mielenkiintoa kyllä löytyisi mennä tervehtimään vastaantulevia hauvvoja, mutta tuijottelut ja hännän heiluttelut loppuvat käskystä tai suhahduksesta. Kova on kuitenkin leikkimään ja pitämään älämölöä. Aluksi oli lelun nouto-ongelmana se, ettei se noutanut ollenkaan lelua. Kun sitä alettiin lopulta noutamaan, ongelmaksi muodostui se kun koira oppi, että narun saa vaikka pistää makaamaan maahan ja vain roikkuu siinä. Nykyinen nouto-ongelma taas koostuu siitä, etten saa varastettua siltä lelua itselleni kun se tarraa niin lujaa kiinni ja repii apinan raivolla :D
Pikkupentuna poika oli ahne, mutta nyt namipalkkaus tuo vähän vaihtelevaa menestystä. Lähikontaktitemput opetellaan nameilla, kauempana/vietikäs työskentely opetetaan lelulla. Poika tykkää tehdä ja on aina valmis treeniin, vaikka sitten pidemmän lenkinkin jälkeen. Toisaalta tuo duracell-pupu ei tunnu väsyvän sitten millään, mutta kaikeksi onneksi se on sisällä aina rento, eikä vedä mitään rallia ympäriinsä energiapuuskissa. Lelua tai itseään tosin tuppaa tyrkyttämään, mutta lopettaa senkin käskystä. Pää ei hajoa jos sen kanssa ei tehdä mitään vähään aikaan, mutta muuttuu sisällä vähän levottomaksi ja käveleskelee ympäriinsä, seuraa todella herkästi ja tarkkaan mitä joku tekee ja reagoi vähimmätkin äänet ulkoa. Tuossa on myös vahtikoiran vikaa, se ilmoittaa äänellään jos kuulee jotain, mutta menee sitten piiloon pöydän alle/jalkojen taa... On se niin rohkea ;)
Vielä kun Hypno olisi välinpitämätön vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan, se olisi kyllä se unelmani josta olen haaveillut kokoikäni. Eiköhän nuo ohitukset sun muut tuijotukset saada kuntoon jahka ikä kertyy. Ehkä sitten se toiveeni täyttyy ;)
Kiitokset Holopaiselle tästä upeasta pojasta! En voisi olla yhtään enempää tyytyväisempi.
Päälajimme tulee olemaan toko, mutta Hypno otettiin yleismaalliseksi harrastuskaveriksi. Minua kiehtoisi kokeilla oikeastaan kaikkia pk-lajeja, sekä vesipelastusta että rauniota. Vesipelastus vaan on nyt suljettu pois, koska Hypno ei pidä uimisesta ja taitanee jäädä myös varsin pieneksi.
Tokoa ollaankin nyt treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti, silloin kuin itsestäni niin tuntuu. Joitain perusasioita onkin jo hallussa ja niitä sitten hiotaan ja opetellaan uutta. Pentukurssi on käyty ja ehkä jossain vaiheessa siirrymme myös seuraavan tason kurssille. Olemme myös viestiä omatoimisesti treenailleet ja edistyneetkin siinä varsin hyvin, joten pidän sitä meidän ensisijaisena pk-lajina. Jos treenit sujuvat yhtä hyvin kuin tähän mennessä, yritetään saada lajista tulevaisuudessa jotain tulostakin. Hitusen ollaan vedetty jälkeä kotioloissa, joskaan se ei tunnu minusta kovinkaan mielenkiintoiselta tai palkitsevalta. Agilityssa Hypnolla on toinen ohjaaja (viestin kakkosohjaaja)..
Kyllä siitä vielä suuri toko-, agility- ja viestikoira tulee :) Ainakin sunnuntaiharrastelun osalta.
Kuvasatoon ei ole selvinnyt kaikki otetut kuvat, mutta parempi vähän kuin ei mitään. Joissain kuvissa on kommentti, jonka saat näkyviin viemällä hiiren kuvan päälle.
Vielä ollaan kasvattajalla. Suurin osa kuvista Holopaisen ottamia, 7vk kuvat tosin minun ottamiani.
Kuvia Töölöstä, pentutapaamisesta Espoossa (Kuvat © kennel Redadict, kiitos!), Rajasaaresta, sekä Kontulan Kelkkapuiston koirapuistosta. Kuvat kokonaan tuttavieni ottamia.
Kuvia Rajasaaresta, Kontulan koirapuistolta, kotimme pihalta ja Vantaan Itä-Hakkilasta. Pääosa kuvista tuttujeni ottamia.
Kotoa ja viestimetsästä, kuvat omaottamiani.
Siell sun tällä. Omaottamia.
